Osallistuin 29.4.-2.5.2007 EDUCAUSE Australasian 2007 -konferenssiin ja sieltä laitan tässä yhteiseen jakoon seuraavan pohdinnan, joka liittyy oleellisesti myös yhdessä pohtimiemme TVT:n opetuskäytön organisaatioihimme jalkauttamisen kysymyksiin.
Oheinen Melbournen Docklandin taideteos (lehmä puussa ja vielä nurinperin) rohkaisee katselemaan asioita innovatiivisesti uudesta näkökulmasta. Kansainväliset konferenssit tukevatkin mainiosti uusien näkökulmien löytämistä!!
Murdockin yliopistossa Australiassa työskentelevän tohtori Rob Phillipsin kiinnostuksen kohteena on ollut kartoittaa mitkä tekijät vaikuttavat koulutusteknologian jalkautumiseen ja käyttöönottoon yliopistoissa. Hänen tavoitteenaan on luoda osaamisen ja muutoksen johtamista, jossa tuettaisin korkeakouluopettajien innovatiivista, relevanttiin oppimisteoriaan (espoused theory) pohjautuva sekä teknologisesti että pedagogisesti taidokasta verkko-opetuksen monimuotoista käyttöönottoa yliopistoissa.
Opettajien pedagogisen ajattelun kehittyminen ja muutos näyttäytyi Phillipsin ajattelussa ja tutkimuksessa keskeisimpänä vaikuttavana tekijänä. Tekemiensä tutkimusten pohjalta hän on luonut mallin, jossa verkko-opetuksen jalkauttamisessa ovat keskeisiä kolme elementtiä: CULTURE - SUPPORT - POLICY.
Culture-tekijä/elementti sisältää kollaboratiivisen yhteistyön organisaation sisällä, uudistajien motivaation, henkilöstön palkitsemisen, opettamisen ja oppimisen mallit sekä asenteen uudistamista kohtaan. Kolmas teema, support, edustaa organisationaalista infrastruktuuria joka on luotu tukemaan helpottamaan verkko-opetuksen käyttöönottoa, adaptaatiota: kirjasto- ja informaatioteknologiapalvelut, henkilöstön ammatillinen kehittäminen (sekä tekninen että pedagoginen tuki), opiskelijoiden tuki (valmentaminen verkko-opiskeluun), koulutussuunnitelu- ja medialukutaitotuki sekä opettajille että opiskelijoille. Policy – teema sisältää verkko-opetuksen ja muutoksen johtamisen, erityiset institutionaaliset toiminta-ohjelmat ja strategiset prosessit.
Policy-elementti on luonteeltaan ylhäältäpäin johdettua (top-down approach) kun taas culture-dimensio kytkeytyy alhaalta päin tapahtuvaan uudistukseen (bottom up approach). Toimintakulttuurin muutoksessa on huomioitava myös asenteellinen vastustus, joka kohdataan sekä opettajien, opiskelijoiden että johdon taholta. Opiskelijatkin voivat vedota siihen, että he maksavat siitä, että ”tulevat opetetuiksi”. Lusikkaruokinnasta syvempään oppimiseen siirtyminen tulisi tapahtua opettajien yhteistyönä, jotta eri kursseilla ei olisi ristiriitaisia tai liian paljon pedagogiselta ajattelultaan eroavia, esim. vanhentuneihin opetusparadigmoihin perustuvia ratkaisuja. Opetuksen tulisi pohjautua oppijakeskeisiin, syvää oppimista tukeviin konstruktivistisiin paradigmoihin, joita voidaan perustella opiskelijoille elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Phillipsin mukaan organisaatio, jolla edellä esitellyt kolme elementtiä ovat kunnossa kykenee parhaiten adaptoimaan / jalkauttamaan toimintaansa koulutuksellisia innovaatioita. Muutos voi tapahtua vain tehokkaan johtamisen ja nimenomaan muutosjohtamisen avulla.
